Kesäloman kynnyksellä Lastentarvikkeesta lähti mukaamme Emmaljunga Double Viking 735 –tuplarattaat. Ajattelimme, että lomalla olisi kiva tehdä pieniä reissuja ihan kotinurkilla, ilman autoa. 3-vuotias Mio nukkuu lähes päivittäin päiväunet, joten lepopaikka olisi hänellekin tarpeen, vaikka muuten ratasikä alkaakin olla ohi. Syksyllä vuoden täyttävä Hugo taas matkustaa rattaissa päivittäin joka tapauksessa.
Olen itse aina vieroksunut päällekkäisiä ja peräkkäisiäkin tuplia, joten vierekkäisversio Double Viking oli meille selkeä valinta. Nyt kun markkinoille oli juuri tullut vielä alkuperäistä tuplaviikkaria kapeampi runko, lämpeni myös kameran takana hääräävä mieheni ajatukselle tuplista. Ja käteväthän nuo ovat: istuimet saa käännettyä molempiin suuntiin, omat erilliset säädöt kummassakin penkissä, ketterät ja kevyet työntää ja vaihtelua mustaan väriin saa erilaisilla kuomuilla ja istuinpehmusteilla.
Mutta kerrotaanpa vähän taustaa.
Kesällä 2014 mietimme kuumeisesti, tarvitsemmeko tuplarattaat käyttöömme, kun perheemme oli kasvamassa toisella pojalla. Mio oli Hugon syntyessä syyskuussa lähes 2,5-vuotias. Hän on aina ollut reipas ja kävellyt paljon, vaikka toki rattaat vielä viime kesänä oli lähes aina mukana, kun johonkin lähdimme, ihan päiväunienkin takia.
Minä, perheen äiti-ihminen, olin sitä mieltä että tuplarattaat olisivat hyvä hankinta. Isäihminen taas oli sitä mieltä, että sellaiset ne vasta hyökkäysvaunut olisivat, eikä niitä kehtaisi missään työnnellä. Seisomalaudasta en ollut innostunut, koska olen lyhyt, reilusti alle 160 cm. Minua ei kiinnosta kolhia omia jalkoja lautaan eikä työntää rattaita yhdellä kädellä sivusta. Ja lähestyvä loskakausi ei ehkä ole muutenkaan otollisin aika seisomalaudan käytölle.
Päädyimme kuitenkin lopulta siihen, että tuplia ei hankita. (Virhe.) Minäkin sitten ajattelin, että ei niille välttämättä päivittäistä käyttöä olisi.
Leikkipuisto on ihan kodin vieressä, sinne Mio jaksaa hyvin kävellä ja vielä takaisin kotiinkin. Kolmena päivänä viikossa hän kävi kolmen kilometrin päässä perhepäivähoidossa, jonne isä vei aamulla autolla. Noina päivinä pääsisin asioita hoitamaan yhden lapsen kanssa, eli tuplia ei silloinkaan tarvittaisi. Haimme Hugon kanssa Mion hoidosta iltapäivällä, kotiinpäin matkasimme bussilla.
Jos taas haluaisin lähteä molempien kanssa johonkin pidemmälle, saisin lainaksi äitini auton. Meidän taloudessamme siis on auto, joka on välttämätön mieheni työmatkojen kulkuvälineenä, arkisin siis aina hänen käytössään.
Jos nyt miettisin uudestaan, tarvitaanko tuplarattaita lapsilla, joiden ikäero on n. 2,5 vuotta, aivan varmasti rattaat hankkisin. Ei siksi, ettemmekö olisi hyvin pärjänneet ilman, mutta kyllä arki olisi ollut helpompaa, kun kolmevuotiaallakin olisi ollut julkisissa liikennevälineissä kätevästi kulkeva lepopaikka. Ei olisi tarvinnut lainailla autoa, olisi tullut varmaan käytyä muuallakin kuin lähimmässä puistossa, kenties olisin käynyt ihan kävelylenkeillä enemmän.
Mihin niitä tuplia sitten tarvitaan?
Kesäloman aikana tuplat olivat ahkerassa käytössä, siitä päivästä alkaen kun ne meille kotiutuivat. Ja kyllä ne alkuun tuntuivat todella leveiltä, vaikka eivät ole kuin reilut 10 senttiä leveämmät kuin perinteisen yhdistelmävaunut. Meillä Hugon yksityiskäytössä ovat olleet Emmaljunga Vikingit ja Easywalker Minit, kumpikin normaalia kapeampia malleja. Tuplien leveyteen kuitenkin tottui todella nopeasti ja näppärästi ne mahtuivat kaikista ovista kulkemaan.
Suomenlinnan reissulla tavarakoreihin lastattiin eväskassit, varavaatteet, sadevarusteet ja vähän kuvausvälineistöäkin. Mio istui rattaissa mielellään ja nukkui hyvin päiväunet mukulakivitärinässä. Kärryt kulkivatkin yllättävän kevyesti myös Suomenlinnan haastavassa maastossa, vaikka lasti oli melko painava.
Kotkassa kävimme Meripäivillä. Kärryt mahtuivat autoomme (Citroen C4 Cactus) kohtuullisen pienellä vaivalla. Renkaat oli irrotettava, jotta rungon sai kyytiin ja istuimet pakkasimme päällekkäin. Tilaa jäi vielä muillekin matkatavaroille. Farmarimalliseen autoon nuo varmasti sujahtavat helposti kyytiin renkaineen, mutta renkaiden irrotuskaan ei ole homma eikä mikään.
Kotkassa sää suosi ja päivän viimeinen etappi ennen kotiinlähtöä oli lettujen syönti torilla. Vikingeissä istuimet ovat sen verran korkealla, että niiden kanssa on näppärä istua pöydän ääressä. Eipä tarvitse välttämättä aina syöttötuolia metsästää ulkoruokinnassa. Mainitaan nyt vielä, että kärryt ovat olleet syöttötuolin virassa myös meillä kotona, kun kylässä on ollut useampi pikkuihminen samaan aikaan.
Rattaat olivat mukana myös päiväreissulla ystävien mökillä, ihan sen vuoksi että Mion saisi helposti päiväunille vieraassa paikassa. Toimi. Ylipäätään on mukavaa, että pojat saa näihin nukkumaan näppärästi samaan aikaan.
Teimme myös kävelylenkkejä ihan kotimaisemissa koko perheen kesken. Hugon syntymän jälkeen perheemme pisimmät kävelylenkit olivat olleet paria kilometriä, ei nimittäin kiinnostanut ottaa riskiä, että yhtä lasta saisi kantaa puolet matkasta kainalossa. Viimeistään tässä kohtaa alkoi kaduttaa, että tuplia ei hankittu heti toisen vauvan synnyttyä. Tuplavaunut tuntuvat olevan kysyttyjä myös käytettyinä, eli ihan varmasti ne myös saa myytyä eteenpäin kohtuullisen hyvään hintaan, vaikka hankintahinta tuntuukin melko isolta sijoitukselta.
Teksti ja kuvat yhteistyössä RideLaine Photography kanssa 2015
